Euroopan unioni on perustamassa aivan uutta sääntelyviranomaista, jotta se saisi paremman otteen kryptovaluutoista ja niiden teollisuudesta. Tämä sääntelyviranomainen tulee vastaamaan koko unionista.
Osana rahanpesun torjuntaa
Vielä nimeämättä olevan sääntelyviranomaisen on kuuluttava AML:n, joka on lyhenne sanoista anti-money laundering, alaisuuteen. Se on laaja rahanpesun vastainen EU:n politiikkakokonaisuus. AML sisältää myös kryptovarojen markkinoita koskevan paketin ja kiistanalaisen varainsiirtoasetuksen.
Viime heinäkuussa Euroopan komissio jakoi ehdotuksen kuudenneksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisesta direktiiviksi eli AMLD6. Eurooppa-neuvosto antoi oman versionsa kesäkuussa. Kesätauon jälkeen elokuussa on Euroopan parlamentin vuoro. Hyväksymisen jälkeen EU:n kolmen elimen on neuvoteltava varsinaisesta täytäntöönpanosta.
Sopimus kryptovaluuttalainsäädännön hengestä
Kolme elintä näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, mihin suuntaan uuden lainsäädännön pitäisi mennä, eli rahanpesun vähentämiseen kryptoyhtiöiden suoralla valvonnalla EU:ssa.
Euroopan parlamentti on itse asiassa aina ollut kolmesta elimestä aggressiivisin, kun on kyse kryptovaluuttojen sääntelystä. Siksi on epätodennäköistä, että parlamentti vastustaa uuden kryptosääntelyelimen perustamista.
Kryptoyhtiöistä tulee rahoituspalvelujen tarjoajia
Sääntelyviranomainen, jota kutsutaan myös nimellä ”Anti-Money Laundering Authority” eli ”AMLA”, tulee ainakin valvomaan ”riskialttiita” kryptoyhtiöitä suoraan rahoituspalvelujen tarjoajina. Näin ainakin sanotaan komission ja neuvoston toimittamissa versioissa.
”EU:n tason valvonta, joka koostuu hub-and-spoke-mallista – eli EU:n tason valvontaviranomainen, joka on toimivaltainen tiettyjen finanssilaitosten suorassa valvonnassa, muiden finanssilaitosten epäsuorassa valvonnassa/koordinoinnissa ja koordinoivassa roolissa finanssialan ulkopuolisen sektorin valvonnassa ensimmäisenä askeleena.”
Jäsenvaltioista Eurooppaan
Rajat ylittävä valvoja muuttaa paljon nykytilannetta. Aiemmissa, vuosina 2015 ja 2018 annetuissa rahanpesun vastaisissa direktiiveissä asetettiin jäsenvaltioille standardit, joiden mukaan niiden on kerättävä ja asetettava saataville tietoja, kuten tietoja yritysten tosiasiallisesta omistuksesta.
Mieti esimerkiksi, miten Alankomaat vaatii kaikilta kryptoyhtiöiltä (maksullista) rekisteröintiä De Nederlandsche Bankissa. Päästäkseen tähän rekisteriin yritysten on noudatettava tiettyjä sääntöjä, jotka koskevat vain kryptoyhtiöitä, jotka haluavat tarjota tuotteitaan Alankomaissa (tämä koskee siis myös kansainvälisiä yrityksiä, kuten Binancea).
Muissa maissa on erilaiset säännöt, joten kryptoyritysten on tehtävä erillinen hakemus kussakin EU-maassa.
Hyvää eurooppalaisille kryptoyhtiöille
Eri kryptoyhtiöiden lakiosastot tekevät pirstaleisuuden vuoksi ylitöitä, ainakin jos ne haluavat harjoittaa liiketoimintaa muissa Euroopan maissa.
Tältä osin vaikuttaa kryptoalan kannalta paremmalta, että Euroopassa on yksi sääntelyviranomainen sen sijaan, että jokaisella maalla olisi oma sääntelyviranomainen. Se, onko se hyvä vai huono asia, riippuu myös vaatimuksista ja kustannuksista.
AMLD5:ssä todettiin, että jäsenvaltioiden olisi kohdeltava kryptopörssejä rahoituslaitoksina. Mutta täytäntöönpano jätettiin jäsenvaltioiden tehtäväksi. Jotkin maat tulkitsivat näitä sääntöjä eri tavalla kuin toiset. Alankomaat oli, kuten aina, luokan kiltti poika ja toteutti nopeasti rekisteröinnin DNB:ssä.
Vireillä olevat neuvottelut
Vielä ei ole sataprosenttisen selvää, milloin uusi eurooppalainen valvoja voi aloittaa. Se riippuu Euroopan parlamentin neuvotteluista ja myöhemmistä kolmikantaneuvotteluista, joissa komissio on mukana. Asetuksen täytäntöönpano, mukaan lukien valvontaelimen henkilöstömitoitus, vie vuosia. Mutta näyttää siltä, ettei ole epäilystäkään siitä, että tällainen sääntelyviranomainen tulee joka tapauksessa.
